keskiviikko 25. helmikuuta 2015

"Ankanpoikasesta tuli joutsen"

Lampaanvillan kehräämisessä on monta tapaa ja "koulukuntaa". Minun tapani on täällä Puumalassa perintönä oppimani. Karstaan ja kehrään villan hikisenä.

Lampurin tai kesälampaita pitävän on tärkeä huomioda kerintäpaikan siisteys. Kerintä sään tulee olla kuiva samoin lampaan. Villasta kannattaa erottaa jo tässävaiheessa virtsanvärjäämät ja muut likaisimmat osat pois. Kehrääjän kannalta myös kerinnässä syntyvää korjausjälkeä soisi olevan mahdollisimman vähän. Korjausjälkeä syntyy kun keritsiä leikkaa ensin pidemmän villan ja huomaa karvan jääneen pitkäksi ja leikkaa saman kohdan uudelleen. Tällainen karva ei sitoudu kunnolla ja sen voisi suoraan jo heittää poiskin. Tai käyttää huovutukseen.

Emmin lampaiden, kainuunruskeiden villa on ollut tähän astisen kehrääjän "urani" parasta ja pehmeintä lampaanvillaa. Sen kauniit sävyt veivät minut kerrassaan mukanaan. Emmi ei ole syyttä ylpeä tytöistään!!

Kehrääjänä näen villasta ja karvasta paljon. Tätä ei kannata pelätä, jos mietit kehräisinkö sinulle. Käännän sen itse vahvuudeksi ja tietotaidoksi. Tällöin osaan tuntea käsissäni ja miettiä mielessäni mihin tämän villan ominaisuudet riittävät.

Emmin lampaiden villan ominaisuut ovat erinomaiset. Siksi halusin tehdä langasta tälläkertaa ohutta 1-säikeistäkin lankaa. Tällaisen langan kehrääminen ei onnistu kaikista.. Karvalla täytyy olla tietty sitko ja tietty pehmeys. Pehmeyden vuoksi toki täytyy miettiä mihin tällaista lankaa voi käyttää. Noh tästä aiheesta näette kirjoituksen myöhemmin. Kunhan ajatus kypsyy ja oikea malli löytyy.

Kuvia Emmin lampaista löydätte luontokuvaaja Mauri Leivon blogista http://www.maurileivo.fi/blogi/

Kuva 1 Pesty 1-säikeinen lanka. 89grammaa 715 metriä


Kuva 2 Sama vyyhti kuin yllä kehräämisen jälkeen ennen pesemistä

Kuva 3 Emmin kainuunruskean pesemätöntä villaa. 

3 kommenttia:

  1. Facebook minut tänne toi ja nyt olen tainut lukea kaiken mitä olet kirjoittanut. Koirankarvan keruu oli oikein tarpeeseen, ja sen linkitinkin miniälleni, että osaisi oikein kerätä koiransa karvan. Minun on tarkoitus kehrätä sitä, kun tulen opettelemaan sitä tasaista villalangan tekoa sinne Liehtalanniemeen. Mietin tullessani, että mitenkä minä oikein löysin kurssisi. Tuo syyllinen onkin Puikkomaisteri, hänen valtaisen kehun saattelemana tulin kauppaasi ja löysin kurssin. Ensimmäinen meni täyteen kun mietin asiaa, mutta kun facebook tykkäyksen kautta sain tiedon uudesta niin oitishan minä ilmoittauduin.Rukkianikin tuossa viime viikolla siirtelin lasten lasten tieltä (liian kiinostava lelu) ja ajattelin että kesällä sille tulee uutta käyttöä.
    En näytä pystyvänkään laittamaan blogisivuni osoitteella tätä komenttia, Onneksi on google tili. Laitan siksi tähän osoitteeni. sillä tarkoitukseni on linkittää siellä tämä blogisi, kun sinusta nyt tulee opettajani. Ilmoita kiireesti jos et linkkiä hyväksy.
    http://leena.ukkolanakat.net

    VastaaPoista
  2. Minä täällä olen ihan mykistynyt! Että noin hienoa villaa täällä Utuvillassa kasvaa:). Tuntuu ihan liian vaisulta sanoa kiitos, mutta sanon KIITOS! Ja mitä löysinkään postilaatikostani tänään... Ihanat lapaset Utuvilloista!! KIITOS Sanski tuhannesti! T. Emmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Sanski on oikeassa. Emmin kainuunruskeiden villa on häkellyttävän hienoa, pitkää ja pehmeää. Jos niille jossain vaiheessa syntyy karitsoita, niin olen kyllä kovin kiinnostunut.

      Poista