maanantai 16. maaliskuuta 2015

Siirsimme blogin verkkokaupan yhteyteen. Näin löydämme kaikki asiat yhdestä paikasta helpoiten. Ohessa linkki uusimpaan blogitekstiin. Jatkossa kirjoitamme www.rukkijarautapata.com sivuille vaihtelevia artikkeleita kehräämisestä, langasta muutoinkin, neulomisesta, luonnonvärein värjäämisestä ja paljon muustakin. Pahoittelemme, että blogin mahdollisuus verkkokaupan yhteyteen selvisi myöhemmin kuin tämä blogi perustettiin.



rukkijarautapata.com/mika-kasinkehratyssa-langassa-maksaa/

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

"Ankanpoikasesta tuli joutsen"

Lampaanvillan kehräämisessä on monta tapaa ja "koulukuntaa". Minun tapani on täällä Puumalassa perintönä oppimani. Karstaan ja kehrään villan hikisenä.

Lampurin tai kesälampaita pitävän on tärkeä huomioda kerintäpaikan siisteys. Kerintä sään tulee olla kuiva samoin lampaan. Villasta kannattaa erottaa jo tässävaiheessa virtsanvärjäämät ja muut likaisimmat osat pois. Kehrääjän kannalta myös kerinnässä syntyvää korjausjälkeä soisi olevan mahdollisimman vähän. Korjausjälkeä syntyy kun keritsiä leikkaa ensin pidemmän villan ja huomaa karvan jääneen pitkäksi ja leikkaa saman kohdan uudelleen. Tällainen karva ei sitoudu kunnolla ja sen voisi suoraan jo heittää poiskin. Tai käyttää huovutukseen.

Emmin lampaiden, kainuunruskeiden villa on ollut tähän astisen kehrääjän "urani" parasta ja pehmeintä lampaanvillaa. Sen kauniit sävyt veivät minut kerrassaan mukanaan. Emmi ei ole syyttä ylpeä tytöistään!!

Kehrääjänä näen villasta ja karvasta paljon. Tätä ei kannata pelätä, jos mietit kehräisinkö sinulle. Käännän sen itse vahvuudeksi ja tietotaidoksi. Tällöin osaan tuntea käsissäni ja miettiä mielessäni mihin tämän villan ominaisuudet riittävät.

Emmin lampaiden villan ominaisuut ovat erinomaiset. Siksi halusin tehdä langasta tälläkertaa ohutta 1-säikeistäkin lankaa. Tällaisen langan kehrääminen ei onnistu kaikista.. Karvalla täytyy olla tietty sitko ja tietty pehmeys. Pehmeyden vuoksi toki täytyy miettiä mihin tällaista lankaa voi käyttää. Noh tästä aiheesta näette kirjoituksen myöhemmin. Kunhan ajatus kypsyy ja oikea malli löytyy.

Kuvia Emmin lampaista löydätte luontokuvaaja Mauri Leivon blogista http://www.maurileivo.fi/blogi/

Kuva 1 Pesty 1-säikeinen lanka. 89grammaa 715 metriä


Kuva 2 Sama vyyhti kuin yllä kehräämisen jälkeen ennen pesemistä

Kuva 3 Emmin kainuunruskean pesemätöntä villaa. 

tiistai 24. helmikuuta 2015

Emmin kainuunruskeat

Aiemmin postasin kuvia lampaanvillasta. Kyse on kainuunharmaksista tai kainuunruskeista. Lampaat ovat Emmin ja pyysin häneltä lisätietoja aiheesta, jotta asiat tulevat oikein. Itse en ole lampuri joten käännyin asiantuntijan puoleen. Alle Emmin luvalla kopioin hänen artikkelinsa Eläingeenivarat-lehteen.

Emmin lampaat ovat kainuunharmaksen ruskeita eli Emmi nimesi ne kainuunruskeiksi. Kainuunruskean jalat ja pää on ruskeat ja kroppa cafe latte-sävyä. Ruskeat eivät ole kovin harvinaisia. Moni lampuri ei vain suosi niitä. Ruskea pitää periytyä sekä isän että emän puolelta jotta se tulee hyvin esiin. kertoi Emmi minulle meilissään.

Tässä postauksessa olevat kuvat ovat Emmin lampaista. Kuvaaja on Mauri Leivo. Ohessa linkki Mauri leivon kotisivuille josta näette lisää kuvia Emmin lampaista. Mauri Leivo on luontokuvaaja, joten kuvat ovat todella tutustumisen arvoisia.
 http://www.maurileivo.fi/blogi/



Myöhemmin tälläviikolla kerron kuinka täällä perinteisesti on kehrätty lampaanvillat langaksi.

Kadonneeksi luultu kainuunharmas pelastui
Haapaveteläinen eläinlääkäri Pertti Hankonen joutui hieraisemaan silmiään, kun vuonna 1983 teurastamolle tuotujen lampaiden joukossa oli harmaita yksilöitä. Harmaan lampaan nimittäin sanottiin kuolleen sukupuuttoon edellisellä vuosikymmenellä.
Hankosen toimesta Kainuusta etsittiin tilat, joilla vielä oli harmaita lampaita. Tiloja löytyi yli 200, ja Hankonen sai talteen seitsemän pässilinjaa. Harmaat ovat kiinnostaneet harrastajia, mutta niitä on alkanut kasvattaa myös yhä useampi ammattilampuri.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Miika Tapio kartoitti väitöskirjassaan muun muassa kainuunharmasten perimää ja polveutumista. Harmasten sukujuuret johtivat vahvimmin itään, Vienan Karjalan lampaisiin. Harmas osoittautui perimältään sen verran omanlaisekseen, että sitä alettiin kutsua suomenlampaan erilliseksi populaatioksi.
Nyt kainuunharmas on jo oma rotunsa. Viime marraskuusta alkaen sen tiedot on kerätty erikseen uudessa Weblammas-tuotosseurantaohjelmassa, kun ne aiemmin yhdistettiin suomenlampaan tietojen kanssa. ” Viimeisimmässä noin 50 000 DNA-merkkiä käsittävässä eri rotuja sisältävässä vertailussa tarkastelimme yksilöiden välisiä sukulaisuuksia. Kainuunharmakset ryhmittyivät selkeästi omaksi populaatiokseen. Syitä siihen on monia. Ne ovat eläneet maantieteellisesti erillään ja niiden esi-isissä on jopa erilaista alkuperää. Lisäksi harmasten ulkoasu poikkeaa suomenlampaista”, professori Juha Kantanen MTT:lta kertoo.
Suomen ainoa kainuunharmasten jalostuslampola löytyy Tohmajärveltä, Helinä Leppäsen omistamalta Noittaan tilalta. Päätyminen kainuunharmakseen oli pitkän rotuvertailun tulos. ”Jalostus kiinnosti erityisesti, ja huomasin, että kainuunharmaksella ei ollut jalostukseen erikoistunutta lampuria sillä hetkellä. Kainuunharmaksen suomalaisuus ja perinteikkyys viehättivät. Se tuntui sopivan hyvin olosuhteisiimme ja luomuun. Rotu on käyttöominaisuuksiltaan monipuolinen, ja jokainen on persoonallisen näköinen yksilö. Yksi suuri syy rotuvalintaan oli sen soveltuminen ympärivuotiseen karitsointiin.”
Tilalla on alusta saakka ultraäänimitattu kaikki karitsat ja eläväEUROP-arvosteluja alettiin tehdä heti, kun tekijä löytyi. Lihakkuus on jalostuksessa korkeassa kurssissa heti rakennevikojen karsinnan jälkeen. Väriskaalan Leppänen haluaa säilyttää laajana. ”Värejä ei kannata karsia liikaa, koska samalla saatetaan menettää tärkeämpiä ominaisuuksia.”
”Rotu on verraten vähän jalostettu, mikä antaa paljon mahdollisuuksia. Kainuunharmasten hedelmällisyys ja emo-ominaisuudet, kaiken perusta, ovat maailmanlaajuisestikin huippua. Myös turkis- ja taljaominaisuudet ovat huikeat. Minua viehättää myös harmasten alkukantaisuus.”
”Huono puoli on korkea sukusiitosaste, joka nyt Weblammas-ohjelman myötä tuli esille koko karuudessaan. Kainuunharmasten kasvattajat ovat olleet tiiviisti toisiinsa yhteydessä asian tiimoilta ja porukassa vallitsee hyvä yhteistyöhenki. Eläinten ostaminen ja vaihtaminen on selvästi vilkastunut. Itse luovuin perinteisestä tavasta käyttää kunkin sukulinjan uuhelle kirjainjärjestyksessä seuraavaa pässiä. Sen sijaan painotan jalostusvalinnoissa sukusiitosprosenttien pienentämistä.”
Helinä Leppäsen painottamia ominaisuuksia on Suomen Lammasyhdistyksessä arvostettu. Tila valittiin jalostuslampolaksi vuonna 2009 ja viime vuonna se tituleerattiin Vuoden lampolaksi 2011.
Emmi Manninen

Kehräyshaaste 2/2015

Kehräyshaaste 2/2015 
Tein haasteen lankaa tässä kuussa mietiskellen ja hieman kokeillen. Valitsin minulle uuden tuttavuuden. Hyvänmielen alpakat oli teettänyt omien alpakoidensa villasta lankaa sekä käsinkehräykseen huovuttamiseen mainostettua hahtuvaa/topsia. Ostin siis kaksi valmista topsia tätä tehtävää varten.

Hyvänmielen alpakat on Mäntäslässä toimiva maaseutuyritys. Heillä on alpakkalankojen myynnin lisäksi kevät tapahtuma pihapiirissään. Heidät voit tilata myös erilaisiin tilaisuuksiin. Lisätietoja heistä löydäthttp://www.hyvanmielenalpakat.com/
Minulle on tärkeää tietää mistä kehräämäni raaka-aine on peräisin. Olen nähnyt nämä alpakat ja heidän muutkin viehättävät eläimensä. Kiitos myös Tarjalle ja Karille kaikesta.

Minulla oli jo ennenstään Hyvänmielen alpakoiden Brunitan ja Sardan raakavillaa. Topsista kerin esiin Karan villaa. Sekoitin näiden alpakoiden villoja keskenään tehtävän annon mukaan. "Reseptin" ja kuvat lähtötilanteesta postasin tänne aiemmin. Kertasin ketjukertauksella langan kolmisäikeiseksi. Innostuin aiheesta senverran, että muutamana iltana kellon ollessa jo ties mitä kehräsin kolme muutakin variaatiota keräten kokemuksia topsin villasta. Nämä langat löydät myöhemmin verkkokaupasta lankana tai tuotteena.

Jos joku kiinnostui kehräykseen suositellusta valmiista kotimaisesta alpakanvilla topsista nettisivuilta löydät lisätietoja mistä voit tiedustella onko heillä vielä myytävää.


Muut kehräyshaasteeseen osallistuneet tehtävät ja taitavien kehrääjien langat löydät 
http://merinelle.com/kehrayshaaste/



Kuva 1 Haasteen lanka Painoa 120g 197 metriä
Kuva 2 Muita variaatioita

Journey of colours blogi

Margareta Krogell pitää blogia missä hän on kertonut Sanskin pääsääntöisesti kasvivärjäämisestä. Tosin viimeisimmässä postauksessa Margareta on yhdistänyt Villitarhan Valmu-alpakan sekä Kuwaitista tilatut aplikaatiot. Lopputulos on ylellinen ja todella kaunis.

Margaretan blogiin voit tutustua.

http://journeyofcolours.blogspot.fi/2014/04/alpaca-valmu-and-her-wool_23.html?spref=fb



Asiaa koirankarvasta

KOIRIEN KARVANLÄHTÖ aika on jälleen pian käsillä. Moni kenties miettii kehräyttämistä. Kirjoitan hieman yleisesti keräämisestä sekä huomioitavista asioista.

Kaikille villoille on yhtenäistä: Hyvälaatusesta raaka-aineesta voi saada kaunista ja hyvää lankaa. Huonoista lähtökohdista hyväkään kehrääjä ei saa hyvää lankaa. Hyvistä raaka-aineista huono kehrääjä voi saada huonoa lankaa. Erilaisten kuitujen käsittelyn taito sekä kehräys kokemus auttavat siis asiakastakin saamaan rahoilleen kunnon vastineen. Mitä siis otat huomioon?

Koiran pohjavilla koirien karvanlaaduista on lämpimintä ja pehmeintä. Harjaa talteen pehmeältä tuntuva pohjavilla. Jätä häntä- housu- sekä päälikarvat laittamatta samaan laatikkoon pohjavillan kanssa. Häntä- housu- ja päälikarvat tuntuvat heti langassa kovalta ja pisteliäältä. Ennen kehräystä karvoja ei tarvitse pestä. Säilytä karvat paperipussissa tai pahvilaatikossa. EI MUOVIPUSSISSA! Muovipussissa säilytettynä rasva eltaantuu ja pidemmän ajan kuluttua karva haurastuu.

Trimmatut/leikatut karvat. Karvan ominasuus on erilainen trimmatuilla/leikatuilla karvoilla. Jos koirasi olisi vaikka lapinkoira ja leikkaat siltä karvat lanka on kovaa ja pistelevää. Tällöin päälikarva sekoituu pohjavillaan eikä päälikarvaa saa eroteltua millään pois. Lisäksi leikkauksessa osa karvoista on jopa muutamasta millistä pariin senttin pituista. Nämä putoavat pois karstatessa, kehrätessä, kerratessa, pestessä ja kotonakin. Tällaisesta karvasta et voi ikinä saada niin hyvää ja pehmeää lankaa kuin harjatusta karvasta.
Muut trimmattavat koirarodut esim vesikoirat. Karvan vähimmäismitta kehräykseen on 4cm lyhyemmästä karvasta ei voi tehdä kunnon lankaa. Mitä pidempi yksi karva on sitä paremman lopputuloksen saat. Kun karva leikataan siihen jää aina terävä pinta. Pidemmässä karvassa terävä pää tulee harvemmin vastaan. Lyhyt karva ei sitoudu. Lyhyet karvat tippuvat pois, ja liian lyhyt karva ei kestä käytössäkään. Jos karvasta osa pitkää ja osa lyhyttä kehrääjä ei oikein tiedä ottaa kierteessä huomioon erilaisia asioita. Lyhyt karva vaatisi tiukemman kierteen kestääkseen lankana ja pitkässä karvassa tiukka kierre saa langan tuntumaan kovalta. Kun saat kehrääjältä valmiin langan kotiin varaudu, että lyhyttä karvaa varisee. Tämä lyhyt karva todennäköisesti myös pistelee housujen ja paidan lävitse. Lyhyen karvan variseminen loppuu aikanaan. Tällöin jäljelle jää yli 4cm mittainen kunnolla sitoutunut karva.

Nypittävien koirarotujen karva on karvanlaaduista paksunta. Sen saa toki kehrättyä, mutta itse en käyttäisi tätä vaatetukseen. Ehkä voisin ajatella ryijyyn tms tehosteeksi. Sama pätee hevosen karvaan tms.

Huopaantuvat karvanlaadut. Esim. kissan karva ja muutamat koirarotujen karvat huopaantuvat helposti harjatessa. Tällaisenkin karvan saa kehrättyä. Mutta se vie kehrääjältä valtavasti enemmän aikaa. Voit itse kokeilla venyttelemällä karvapalloa avata huopuneen paakun. Se ei ole helppoa eikä nopeaa. Karstaamalla rikon kuidun rakennetta sekä lankaan jää kuitenkin takkuja.

Kun harjaat koirasi tai keritset lampaasi katsothan että alusta missä tämän teet on puhdas. Kuivunutta nurmikkoa ei ole kiva nyppiä pois karvan joukosta. Punaiset langanpätkät jäävät helposti mukaan kehrättävään lankaan. Olen joskus jopa tavannut asiakastilauksen jonka karvat oli kerätty pölynimurin pussista. Valitettavasti en saanut siitä kaunista ja puhdasta lankaa aikaan jossa olisi ollut vain koiranpohjavillaa. Toki ymmärrän, että joukossa saattaa olla heinä, takiainen tms Mutta sinua, asiakastani ajattelen kun teen lankaa. Voit siis auttaa varmistamaan langan mahdollisimman hyvän laadun.

Ohessa on linkki kuinka merinelle vitsikkääseenkin tyyliin kertoi taannoin koiran pohjavillan säilyttämisestä http://merinelle.com/koirankarvan-keraaminen-dummies/


Kehruuhaasteen 2/2015 esivalmistelua

Nyt helmikuun alussa ostin http://www.hyvanmielenalpakat.com/ nimisen tilan alpakoiden hahtuvavillaa. Halusin tutustua huovuttamiseen tai käsinkehräämiseen suositeltua kotimaista uutuutta.En ostanut kaikkea mitä oli tarjolla, joten jos kiinnostuit tiedustele lisää. Tunsin ja tiesin jo entuudestaan, että Hyvänmielen alpakoiden villa on miellyttävää raakavillana. Mutta miten kuitu muuttuu vai muuttuuko kun se on tässä muodossa kiinnosti. Hyvänmielen alpakat eivät ole suoranaisesti villantuottajina vaan enemmän terapia käytössä sekä eläimiä voi "tilata" tapahtumiin. Mutta tästä myöhemmin lisää.

Yhdistin helmikuun kehräyshaasteen kyseiseen kokeiluun. Tänään aloitin miettimään mitä tekisin tehtävän annon puitteissa. Valitsin värit, tein "reseptin" ja punnitsemisesta kaikki alkaa. Nyt kun on perjantai ja viikonloppu voin hetkeksi levittää kehräyshaasteen kuidut rukin viereen. Tavoitteena on tehdä neulekoneella kudottavaa suhteellisen jopa tiukkakierteistä alpakkalankaa jonka värit liukuvat ja toistuvat. Jännittää mitä tulee.


Figaro

Maaliskuussa 2014 syntyneen Figaro vuoheni villastakin on jo syntynyt jotakin joka julkaistaan puikkomaisterin tulevassa sukka-kirjassa. Odotan kirjaa innolla. Tiedän siellä olevan monta muutakin todella hyvää neuleohjetta.

Uskon minäkin, että Figaro on onnellinen. Hän ulkoilee sään salliessa myös talvella. Figaro pyytää toisinaan rapsutuksia ja on muutenkin ystävällinen ja sosiaalinen vuohi.


http://puikkomaisteri.com/2015/01/19/figaro/






Puikkomaisterin ajatuksia mohairista

Kehrääjän sydän on pois paikaltaan. Vuoheni ovat minulle tärkeitä. Vielä kun kokenut ja hyvä neuloja kirjoittaa jotakin tällaista. Kiitos Puikkomaisteri!

http://puikkomaisteri.com/2015/01/16/samppanjaa-puumalasta/

Hämähäkinseitin ohutta

Ohrenburgilaiset huivit ja niiden lanka jäi kaivamaan mieltäni. Kysyin perjantai iltana ystävältäni Eve Jakobsonilta onko hänellä kokemusta ja käsitystä asiasta. Eve on itsekin todella taitava kehrääjä. Estissä asuvana hänellä on erittäin kattava tieto heidän käsityöperinteestään. Eve auttoi minua, etsi illalla tietoa, artikkeleita ja videoita. Itse en puhu venäjää, mutta tässäkin asissa sain Eveltä apua. Kiitos Eve avusta!

Eilen 11.1.2015 illalla päivän muiden askareiden jälkeen päätin kokeilla kehräystaitojani. Tämä ei varmastikaan sovi http://merinelle.com/kehrayshaaste/ sillä tehtävän annon langan määrä ei täyty. Valitsin kehrättäväksi kuiduksi Lassi-vuoheni pitkää liki 20cm pituista kilinvillaa. Kun villaa lähdin valmistelemaan kehräystä varten villasta tuli kuin seittiä. Mahtava sitko, liukas kuitu, riittävä pituus, ohut ja pehmeä yksittäinen kuitu. Kehräsin 5 grammaa lankaa noin 3-4 tuntia. Työ oli tehtävä hitasti. Valmis lanka tulisi olemaan yksisäikeistä ja hämähäkin seittimäistä. Lisäksi alunperin epäilin, ettei lankasuora ehkä onnistuisi. Valmiin lanka kokeilun vyyhteäminen jännitti! Lanka on todella ohutta ja herkkää.

Pestessä ohuen ohut 1-säikeinen pieni vyyhtini meni hieman laineille. Kun lanka on kuiva lanka suora näyttää moitteettomalta. Kerin vyyhdin tulitikkuaskin päälle, jotta pieni laine suoristuisi. Lisäksi lanka tuntuu tarttuvan herkästi kiinni toisiinsa. Todennäköisesti neuloessa tätä lankaa ei kannata purkaa Lisäharjoitusta toki tarvitsen, mutta ehkä nyt esimerkiksi luottoneulojani Minna tai Puikkomaisteri voi saada haaveilemaansa lankaa. Ehkä tulevaisuudessa kehrään pari karvaa paksumpaa lankaa. Sillä jos ohrenburgilaisissa huiveissa käytetty lanka oli 730/800 juoksumetriä/ 40g Tässä eilen kehräämässäni näytteessä on 940 juoksumetriä /40g 




Kehräyshaaste 1/2015

Joulun jälkeen päädyin keskustelemaan Puikkomaisterin kanssa mohair-langoista. Keskustelumme ajautui Ohrenburgilaisiin huiveihin jahttp://www.heirloom-knitting.co.uk/cart/ordergossamer_mohair.php 

Puikkomaisteri on tekemässä syksyllä 2015 ilmestyvää sukkakirjaa. En tiedä päätyykö tämä lanka kirjaan ja jos päätyy missä muodossa tai värissä tämä tapahtuu. Luotan langan ja mallin taitaviin käsiin. Perinteisesti vanhemman vuohen villalla on hyvät kulutuksenkesto ominaisuudet. Vanhemman vuohen villaa on käytetty mattoihin sekä parantamaan muiden kuitujen ominaisuuksia. Kilin villasta on tehty asusteita yms.

Osallistun samalla myös http://merinelle.com/kehrayshaaste/ Ajattelin että tämä projekti voisi sopia ensimmäiseen haasteeseen. Oheinen lanka ei ole yhtä ohutta kuin oheisen artikkelin lanka. Ehkä tästä langasta on helpompi tehdä korvaavalle langalle sopiva tuote ja ohje? En näe kylläkään mitään estettä tehdä mohairvuohikilin villasta hämähäkinseitin ohuttakaan lankaa. Aikaa tosin pitäisi varata huomattavasti enenmmän kun nyt tälle voin antaa.Yllä olevan artikkelin oikeaa lankaa en ole koskaan nähnyt. Yksisäikeisenä langan paksuus ja metrimäärä on helpompi saavuttaa. Tosin lankasuoran saavuttaminen vaatii todella löysää kierrettä tai vippaskonstia. Haluan kokeilla tuota vippaskonti ajatustani ennen kun uskallan luovuttaa tällaista lankaa kenellekkään tai kertoa siitä tämän enempää. Kuvan lankavyyhdissä on n. 150g ja 645m. Lanka on tehty Figaro vuoheni ensimmäisestä turkin siistinnästä. Kerin vuohen vasta keväällä, mutta hänen itsensä vuoksi turkin painoa on talven aikana kevennettävä. Villan määrää kevennettäessä Figaro nukkui äitini sylissä. Tästä päätellen vuohi tunsi olonsa rauhalliseksi ja turvalliseksi. (Kuva 3 on otettu ennen villan keventämistä)

Kehräsin langan ennen kuidun pesemistä. Karvan luonnollinen väri on helmenvalkoinen. Tosin villa ottaa näin talvella väriä esim. kuivasta heinästä. Moni kehrääjä haluaa kuidun pestynä ja roskattomana. Ensimmäiset villat pesin ja myin osin puhdistettuina halukkaille. Tosin nyt en enää pesisi kuituja ennen kehräämistä. Kuituna ulkomailta ostettavat villat on puhdistettu todennäköisesti koneilla ( ilmassa) joita minulla ei ole. Kuidun alkuperä todennäköisesti Etelä-Aftikasta tai Uusi-Seelanti. Syitä miksi en pesisi kuitua ennen kehräämistä on monia ja kerron ne kiiinnostuneille. Uskon myös, että kun koneellisesti kehrätään mohairia-kuitua toiseen kuidun kanssa kuituja ei ole pesty ennen kehräämistä. Koko ajan opin lisää mohairista kuituna ja lankana lisää. Saati vuohista eläiminä. Terveisä päkälästä. Valo hieman vääristää vuohen villan oikeaa väriä, mutta näette kuitenkin kuinha hyvin lehväkerppu maistui tänään Figarolle. Toivottavasti saan joskus esitellä millaisen muodon kyseinen lanka tulee saamaan.



Tervetuloa kaikki käsitöiden ystävät!

Rukki ja Rautapata on kahden käsityöalan ammattilaisen, Miirman ja Sanskin, yhteistyön tulos. Rukki ja Rautapata on nettikauppa, joka on erikoistunut luonnonväriaineilla värjäämiseen ja kehräämiseen. Tässä blogissa voit seurata meidän molempien hulvattomia seikkkailuja erilaisten materiaalien ja käsityötekniikoiden maailmassa. Lupaamme myös jakaa informaatiota kehräämisestä, värjäämisestä, neulomisesta jne... Toivottavasti viihdyt seurassamme ja tutustut myös nettikauppamme tarjontaan. Ja hei, meidät löytää myös Facebookista ;) 

Värikästä tiistaita

Miirma <3