Haaste 3/15

Haasteesta voit lukea enemmän http://www.rukkijarautapata.com/kehrayshaaste-32015/

Merinellen sivuilta pääset lukemaan myös muiden haasteet http://merinelle.com/category/kehrayshaaste15/

Siirsimme blogin verkkokaupan yhteyteen. Näin löydämme kaikki asiat yhdestä paikasta helpoiten. Ohessa linkki uusimpaan blogitekstiin. Jatkossa kirjoitamme www.rukkijarautapata.com sivuille vaihtelevia artikkeleita kehräämisestä, langasta muutoinkin, neulomisesta, luonnonvärein värjäämisestä ja paljon muustakin. Pahoittelemme, että blogin mahdollisuus verkkokaupan yhteyteen selvisi myöhemmin kuin tämä blogi perustettiin.

rukkijarautapata.com/mika-kasinkehratyssa-langassa-maksaa/

"Ankanpoikasesta tuli joutsen"

Lampaanvillan kehräämisessä on monta tapaa ja "koulukuntaa". Minun tapani on täällä Puumalassa perintönä oppimani. Karstaan ja kehrään villan hikisenä.

Lampurin tai kesälampaita pitävän on tärkeä huomioda kerintäpaikan siisteys. Kerintä sään tulee olla kuiva samoin lampaan. Villasta kannattaa erottaa jo tässävaiheessa virtsanvärjäämät ja muut likaisimmat osat pois. Kehrääjän kannalta myös kerinnässä syntyvää korjausjälkeä soisi olevan mahdollisimman vähän. Korjausjälkeä syntyy kun keritsiä leikkaa ensin pidemmän villan ja huomaa karvan jääneen pitkäksi ja leikkaa saman kohdan uudelleen. Tällainen karva ei sitoudu kunnolla ja sen voisi suoraan jo heittää poiskin. Tai käyttää huovutukseen.

Emmin lampaiden, kainuunruskeiden villa on ollut tähän astisen kehrääjän "urani" parasta ja pehmeintä lampaanvillaa. Sen kauniit sävyt veivät minut kerrassaan mukanaan. Emmi ei ole syyttä ylpeä tytöistään!!

Kehrääjänä näen villasta ja karvasta paljon. Tätä ei kannata pelätä, jos mietit kehräisinkö sinulle. Käännän sen itse vahvuudeksi ja tietotaidoksi. Tällöin osaan tuntea käsissäni ja miettiä mielessäni mihin tämän villan ominaisuudet riittävät.

Emmin lampaiden villan ominaisuut ovat erinomaiset. Siksi halusin tehdä langasta tälläkertaa ohutta 1-säikeistäkin lankaa. Tällaisen langan kehrääminen ei onnistu kaikista.. Karvalla täytyy olla tietty sitko ja tietty pehmeys. Pehmeyden vuoksi toki täytyy miettiä mihin tällaista lankaa voi käyttää. Noh tästä aiheesta näette kirjoituksen myöhemmin. Kunhan ajatus kypsyy ja oikea malli löytyy.

Kuvia Emmin lampaista löydätte luontokuvaaja Mauri Leivon blogista http://www.maurileivo.fi/blogi/

Kuva 1 Pesty 1-säikeinen lanka. 89grammaa 715 metriä

Kuva 2 Sama vyyhti kuin yllä kehräämisen jälkeen ennen pesemistä

Kuva 3 Emmin kainuunruskean pesemätöntä villaa. 

Emmin kainuunruskeat

Aiemmin postasin kuvia lampaanvillasta. Kyse on kainuunharmaksista tai kainuunruskeista. Lampaat ovat Emmin ja pyysin häneltä lisätietoja aiheesta, jotta asiat tulevat oikein. Itse en ole lampuri joten käännyin asiantuntijan puoleen. Alle Emmin luvalla kopioin hänen artikkelinsa Eläingeenivarat-lehteen.

Emmin lampaat ovat kainuunharmaksen ruskeita eli Emmi nimesi ne kainuunruskeiksi. Kainuunruskean jalat ja pää on ruskeat ja kroppa cafe latte-sävyä. Ruskeat eivät ole kovin harvinaisia. Moni lampuri ei vain suosi niitä. Ruskea pitää periytyä sekä isän että emän puolelta jotta se tulee hyvin esiin. kertoi Emmi minulle meilissään.

Tässä postauksessa olevat kuvat ovat Emmin lampaista. Kuvaaja on Mauri Leivo. Ohessa linkki Mauri leivon kotisivuille josta näette lisää kuvia Emmin lampaista. Mauri Leivo on luontokuvaaja, joten kuvat ovat todella tutustumisen arvoisia. http://www.maurileivo.fi/blogi/

Myöhemmin tälläviikolla kerron kuinka täällä perinteisesti on kehrätty lampaanvillat langaksi.

Kadonneeksi luultu kainuunharmas pelastui
Haapaveteläinen eläinlääkäri Pertti Hankonen joutui hieraisemaan silmiään, kun vuonna 1983 teurastamolle tuotujen lampaiden joukossa oli harmaita yksilöitä. Harmaan lampaan nimittäin sanottiin kuolleen sukupuuttoon edellisellä vuosikymmenellä.
Hankosen toimesta Kainuusta etsittiin tilat, joilla vielä oli harmaita lampaita. Tiloja löytyi yli 200, ja Hankonen sai talteen seitsemän pässilinjaa. Harmaat ovat kiinnostaneet harrastajia, mutta niitä on alkanut kasvattaa myös yhä useampi ammattilampuri.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Miika Tapio kartoitti väitöskirjassaan muun muassa kainuunharmasten perimää ja polveutumista. Harmasten sukujuuret johtivat vahvimmin itään, Vienan Karjalan lampaisiin. Harmas osoittautui perimältään sen verran omanlaisekseen, että sitä alettiin kutsua suomenlampaan erilliseksi populaatioksi.
Nyt kainuunharmas on jo oma rotunsa. Viime marraskuusta alkaen sen tiedot on kerätty erikseen uudessa Weblammas-tuotosseurantaohjelmassa, kun ne aiemmin yhdistettiin suomenlampaan tietojen kanssa. ” Viimeisimmässä noin 50 000 DNA-merkkiä käsittävässä eri rotuja sisältävässä vertailussa tarkastelimme yksilöiden välisiä sukulaisuuksia. Kainuunharmakset ryhmittyivät selkeästi omaksi populaatiokseen. Syitä siihen on monia. Ne ovat eläneet maantieteellisesti erillään ja niiden esi-isissä on jopa erilaista alkuperää. Lisäksi harmasten ulkoasu poikkeaa suomenlampaista”, professori Juha Kantanen MTT:lta kertoo.
Suomen ainoa kainuunharmasten jalostuslampola löytyy Tohmajärveltä, Helinä Leppäsen omistamalta Noittaan tilalta. Päätyminen kainuunharmakseen oli pitkän rotuvertailun tulos. ”Jalostus kiinnosti erityisesti, ja huomasin, että kainuunharmaksella ei ollut jalostukseen erikoistunutta lampuria sillä hetkellä. Kainuunharmaksen suomalaisuus ja perinteikkyys viehättivät. Se tuntui sopivan hyvin olosuhteisiimme ja luomuun. Rotu on käyttöominaisuuksiltaan monipuolinen, ja jokainen on persoonallisen näköinen yksilö. Yksi suuri syy rotuvalintaan oli sen soveltuminen ympärivuotiseen karitsointiin.”
Tilalla on alusta saakka ultraäänimitattu kaikki karitsat ja eläväEUROP-arvosteluja alettiin tehdä heti, kun tekijä löytyi. Lihakkuus on jalostuksessa korkeassa kurssissa heti rakennevikojen karsinnan jälkeen. Väriskaalan Leppänen haluaa säilyttää laajana. ”Värejä ei kannata karsia liikaa, koska samalla saatetaan menettää tärkeämpiä ominaisuuksia.”
”Rotu on verraten vähän jalostettu, mikä antaa paljon mahdollisuuksia. Kainuunharmasten hedelmällisyys ja emo-ominaisuudet, kaiken perusta, ovat maailmanlaajuisestikin huippua. Myös turkis- ja taljaominaisuudet ovat huikeat. Minua viehättää myös harmasten alkukantaisuus.”
”Huono puoli on korkea sukusiitosaste, joka nyt Weblammas-ohjelman myötä tuli esille koko karuudessaan. Kainuunharmasten kasvattajat ovat olleet tiiviisti toisiinsa yhteydessä asian tiimoilta ja porukassa vallitsee hyvä yhteistyöhenki. Eläinten ostaminen ja vaihtaminen on selvästi vilkastunut. Itse luovuin perinteisestä tavasta käyttää kunkin sukulinjan uuhelle kirjainjärjestyksessä seuraavaa pässiä. Sen sijaan painotan jalostusvalinnoissa sukusiitosprosenttien pienentämistä.”
Helinä Leppäsen painottamia ominaisuuksia on Suomen Lammasyhdistyksessä arvostettu. Tila valittiin jalostuslampolaksi vuonna 2009 ja viime vuonna se tituleerattiin Vuoden lampolaksi 2011.
Emmi Manninen

Kehräyshaaste 2/2015

Kehräyshaaste 2/2015 
Tein haasteen lankaa tässä kuussa mietiskellen ja hieman kokeillen. Valitsin minulle uuden tuttavuuden. Hyvänmielen alpakat oli teettänyt omien alpakoidensa villasta lankaa sekä käsinkehräykseen huovuttamiseen mainostettua hahtuvaa/topsia. Ostin siis kaksi valmista topsia tätä tehtävää varten.

Hyvänmielen alpakat on Mäntäslässä toimiva maaseutuyritys. Heillä on alpakkalankojen myynnin lisäksi kevät tapahtuma pihapiirissään. Heidät voit tilata myös erilaisiin tilaisuuksiin. Lisätietoja heistä löydäthttp://www.hyvanmielenalpakat.com/
Minulle on tärkeää tietää mistä kehräämäni raaka-aine on peräisin. Olen nähnyt nämä alpakat ja heidän muutkin viehättävät eläimensä. Kiitos myös Tarjalle ja Karille kaikesta.

Minulla oli jo ennenstään Hyvänmielen alpakoiden Brunitan ja Sardan raakavillaa. Topsista kerin esiin Karan villaa. Sekoitin näiden alpakoiden villoja keskenään tehtävän annon mukaan. "Reseptin" ja kuvat lähtötilanteesta postasin tänne aiemmin. Kertasin ketjukertauksella langan kolmisäikeiseksi. Innostuin aiheesta senverran, että muutamana iltana kellon ollessa jo ties mitä kehräsin kolme muutakin variaatiota keräten kokemuksia topsin villasta. Nämä langat löydät myöhemmin verkkokaupasta lankana tai tuotteena.

Jos joku kiinnostui kehräykseen suositellusta valmiista kotimaisesta alpakanvilla topsista nettisivuilta löydät lisätietoja mistä voit tiedustella onko heillä vielä myytävää.

Muut kehräyshaasteeseen osallistuneet tehtävät ja taitavien kehrääjien langat löydät 
http://merinelle.com/kehrayshaaste/

Kuva 1 Haasteen lanka Painoa 120g 197 metriä
Kuva 2 Muita variaatioita

Journey of colours blogi

Margareta Krogell pitää blogia missä hän on kertonut Sanskin pääsääntöisesti kasvivärjäämisestä. Tosin viimeisimmässä postauksessa Margareta on yhdistänyt Villitarhan Valmu-alpakan sekä Kuwaitista tilatut aplikaatiot. Lopputulos on ylellinen ja todella kaunis.

Margaretan blogiin voit tutustua.

http://journeyofcolours.blogspot.fi/2014/04/alpaca-valmu-and-her-wool_23.html?spref=fb

Asiaa koirankarvasta

KOIRIEN KARVANLÄHTÖ aika on jälleen pian käsillä. Moni kenties miettii kehräyttämistä. Kirjoitan hieman yleisesti keräämisestä sekä huomioitavista asioista.

Kaikille villoille on yhtenäistä: Hyvälaatusesta raaka-aineesta voi saada kaunista ja hyvää lankaa. Huonoista lähtökohdista hyväkään kehrääjä ei saa hyvää lankaa. Hyvistä raaka-aineista huono kehrääjä voi saada huonoa lankaa. Erilaisten kuitujen käsittelyn taito sekä kehräys kokemus auttavat siis asiakastakin saamaan rahoilleen kunnon vastineen. Mitä siis otat huomioon?

Koiran pohjavilla koirien karvanlaaduista on lämpimintä ja pehmeintä. Harjaa talteen pehmeältä tuntuva pohjavilla. Jätä häntä- housu- sekä päälikarvat laittamatta samaan laatikkoon pohjavillan kanssa. Häntä- housu- ja päälikarvat tuntuvat heti langassa kovalta ja pisteliäältä. Ennen kehräystä karvoja ei tarvitse pestä. Säilytä karvat paperipussissa tai pahvilaatikossa. EI MUOVIPUSSISSA! Muovipussissa säilytettynä rasva eltaantuu ja pidemmän ajan kuluttua karva haurastuu.

Trimmatut/leikatut karvat. Karvan ominasuus on erilainen trimmatuilla/leikatuilla karvoilla. Jos koirasi olisi vaikka lapinkoira ja leikkaat siltä karvat lanka on kovaa ja pistelevää. Tällöin päälikarva sekoituu pohjavillaan eikä päälikarvaa saa eroteltua millään pois. Lisäksi leikkauksessa osa karvoista on jopa muutamasta millistä pariin senttin pituista. Nämä putoavat pois karstatessa, kehrätessä, kerratessa, pestessä ja kotonakin. Tällaisesta karvasta et voi ikinä saada niin hyvää ja pehmeää lankaa kuin harjatusta karvasta.
Muut trimmattavat koirarodut esim vesikoirat. Karvan vähimmäismitta kehräykseen on 4cm lyhyemmästä karvasta ei voi tehdä kunnon lankaa. Mitä pidempi yksi karva on sitä paremman lopputuloksen saat. Kun karva leikataan siihen jää aina terävä pinta. Pidemmässä karvassa terävä pää tulee harvemmin vastaan. Lyhyt karva ei sitoudu. Lyhyet karvat tippuvat pois, ja liian lyhyt karva ei kestä käytössäkään. Jos karvasta osa pitkää ja osa lyhyttä kehrääjä ei oikein tiedä ottaa kierteessä huomioon erilaisia asioita. Lyhyt karva vaatisi tiukemman kierteen kestääkseen lankana ja pitkässä karvassa tiukka kierre saa langan tuntumaan kovalta. Kun saat kehrääjältä valmiin langan kotiin varaudu, että lyhyttä karvaa varisee. Tämä lyhyt karva todennäköisesti myös pistelee housujen ja paidan lävitse. Lyhyen karvan variseminen loppuu aikanaan. Tällöin jäljelle jää yli 4cm mittainen kunnolla sitoutunut karva.

Nypittävien koirarotujen karva on karvanlaaduista paksunta. Sen saa toki kehrättyä, mutta itse en käyttäisi tätä vaatetukseen. Ehkä voisin ajatella ryijyyn tms tehosteeksi. Sama pätee hevosen karvaan tms.

Huopaantuvat karvanlaadut. Esim. kissan karva ja muutamat koirarotujen karvat huopaantuvat helposti harjatessa. Tällaisenkin karvan saa kehrättyä. Mutta se vie kehrääjältä valtavasti enemmän aikaa. Voit itse kokeilla venyttelemällä karvapalloa avata huopuneen paakun. Se ei ole helppoa eikä nopeaa. Karstaamalla rikon kuidun rakennetta sekä lankaan jää kuitenkin takkuja.

Kun harjaat koirasi tai keritset lampaasi katsothan että alusta missä tämän teet on puhdas. Kuivunutta nurmikkoa ei ole kiva nyppiä pois karvan joukosta. Punaiset langanpätkät jäävät helposti mukaan kehrättävään lankaan. Olen joskus jopa tavannut asiakastilauksen jonka karvat oli kerätty pölynimurin pussista. Valitettavasti en saanut siitä kaunista ja puhdasta lankaa aikaan jossa olisi ollut vain koiranpohjavillaa. Toki ymmärrän, että joukossa saattaa olla heinä, takiainen tms Mutta sinua, asiakastani ajattelen kun teen lankaa. Voit siis auttaa varmistamaan langan mahdollisimman hyvän laadun.

Ohessa on linkki kuinka merinelle vitsikkääseenkin tyyliin kertoi taannoin koiran pohjavillan säilyttämisestä http://merinelle.com/koirankarvan-keraaminen-dummies/